sisäisen rauhan saavuttaminen(ko?)

Niinhän siinä sitten kävi että se kuuluisa "täti" paukahti kylään tossa noin viikko sitten! Kyllä kenkutti varsinkin kun kierto piteni parilla päivällä niin ehti jo toivoa että mitä jos.. mutta eihän se!
Nyt tässä muutaman päivän ajan mulla ei oo pyörinyt tää asia mielessä lainkaan, oon vähän niikun päässyt asennoitumaan niin että tulee kun on tullakseen,  sitten kun on sen aika.
Ja mikä kiire tässä muutenkaan on? Mä elän elämäni parasta aikaa (luulisin) ja ehkä nautin tästä kaikesta nyt täysin rinnoin mitä mulla jo on.

Vuosi sitten, vai oisiko jopa enemmänkin mä sanoin yhelle mun ystävälle et ens vuonna mul on kaks tavotetta, laihtua 10 kiloa ja hankkia mies eikä kuka tahansa mies vaan se on aivan erityinen! Kaikista kivoin,  komein ja muutenkin niin täydellinen mun silmissä! Ja pitkän työn tuloksena sainkin ton kultakimpaleen itelleni! Molemmat tavotteet siis onnistui!,  ja mulla on paljon syitä olla onnellinen.

Onkohan  kovinkaan moni nähnyt sitä oivariinin mainosta? Jossa isä leipoo tyttäriensä kanssa sämpylää kun vaimo tulee kotiin on sämpylät nätisi liinan alla ja pöydällä kortti jossa lukee " äiti", tämä kyseinen äiti ottaa kortin pöydältä kurkistaa liinan alle nappaa sieltä sämpylän ja voitelee sen oivariinilla, sitten kuvioihin tulee mukaan tämä isä joka pyytää vaimoaan kattomaan sohvalle nukahtaneita lapsia! Jotenki tää mainos saa mulle semmosen kaipauksen aikaan, ois se pieni tyttö taikka poika jonka kanssa leivottais isille sämpylää tai milloin mitäkin ja illalla yhessä tuijoteltais ja ihmeteltäis sitä nukkuvaa lasta, se ois ihanaa se!

Tuo isompi koululaisen alku kun on jo niin iso olevinaan ettei sitä kiinnosta kun kaverit, kaverit ja kaverit! Mutta ehkä tää tästä taas :)

-S-

haaveissa vainko oot?

Välillä mulla on todella epätoivonen olo, tiedän että ei pitäis hätäillä ja kaikki aikanaan.
Kesällä multa poistettiin hormooni kierukka jonka jälkeen mun kroppa meni ihan sekasin, 23 päivän kierrolla ei vissiin oikeen lisäännytä?
Oon jostain lukenut että kun vetäsis kuukauden e-pilleri kuurin niin se kierto tavallaan normalisoitus ja raskautumisen mahdollisuus ois suurempi?
Ovulaatioita oon saanu tikutettua mikä on vissiin hyvä juttu! Mutta tälläkin hetkellä on niin varma olo ettei tärppi oo käynyt ja tiedän että "täti" tulee kylään ensiviikolla.

Silloin joskus aikoinaan kun Miro oli syntynyt ja otin kierukan niin päätin etten toista lasta tule tekemään.
Mutta kuten aina olettaa voi niin se mieli voi muuttua, niin kävi mullekkin!
Jännintä on myös se että Miro tuli tavallaan kertalaakista "vahingossa" ja nyt kun sitä toivoo ja odottaa niin ei tunnu mitään tapahtuvan.

Ennen iltasin kun en saanut unta mä kattelin tosi paljon sisutus juttuja,esim pyörin ikean sivuilla tai vastaavassa ja listasin mitä mä kyseisestä kaupasta haluaisin,mietin mihin laittasin minkäkin tavaran.
Nyt mä oon huomannut että eksyn yhä useammin vauva sivuille blogeille yms. Silloin mä aina  haaveilein että mimmosta se ois kun se vauva on,mietin nimiä ja lempinimiä.. sitä miltä se lapsi näyttäis oisko sillä ehkä äidin silmät ja isän suu? Tumma tukka ois ainakin.
Noh aina saa haaveilla :)
-S-

kaksi viivaa!

En oikeestaan nyt tiedä kuinka mä tän kirjottamisen haluisin alottaa näin pitkän tauon jälkeen, ajattelin kuitenkin että koska vanhasta on turha jatkaa kun sitä ei enään ole niin alotetaan koko homma ihan alusta. Ajattelin että ois hyvä varmaan mennä ajassa vähän tai oikeestaan aika paljonkin taaksepäin... vuoteen 2006! Vuoteen ja etenkin sen vuoden kesään jolloin mun elämä muuttui kokonaan. Sen kesän piti olla mun "elämän" kesä, ja loppujen lopuksi nyt kun tarkkaan mietin niin kai se sitä olikin.. kesä joka muutti mun koko elämän, mulla oli poikaystävä jota ei loppukesästä enään ollut..siitä kesästä mulle on jäänyt mieleen vaan muutamia muistoja,  yksi niistä muistoista on se kun istuttiin mulle yhä edelleen rakkaan ystävän Tian kanssa killan koulun nurtsilla ja mietin siinä että voiko kuukautiset jäädä pois jos on joku tulehdus (kyllä minä olin nuori vain 17 ja Tia viellä nuorempi) sitä en muista että mihin ratkasuun sitten lopulta päädyttiin :).
Seuraava muisto on siltä päivältä kun kaikesta tuli niin sanotusti totta.. Päivä jolloin soitin mun toiselle silloisista parhaista ystävistä Jennille ja sanoin et nyt pitäs tarkistaa yks juttu, hetkeä myöhemmin me oltiin Jennin kanssa Jennin äidin kaverin vessassa.. minä siinä pissaamassa tikkuun ja Jenni tsemppaamassa mua siinä vieressä! Hetken kuluttua me tuijotettiin pientä "tikkua" johon ilmesty samantien kaksi punaista viivaa ja me molemmat kyllä tiedettiin mitä se tarkoitti, raskaana sitä oltiin! Muistan kuinka mua pelotti ihan hirveesti. En tiedä pelottiko mua itsestään se että olin raskaana vai se että piti kertoa kaikille! Jos nyt palataan tähän päivään jolloin oon 26 vuotta ja mietin tota päivää niin ei se kaikki niin kauheeta ollutkaan ja voin todeta että mä oon pärjännyt tosi hyvin! Mä sain pojan joka alotti nyt syksyllä koulun. Kaikki se pelko oli turhaa.. nyt varsinki viime kuukausien aikana oon paljon miettinyt et miten se silloin kävikään niin helposti nyt antaisin tänäpäivänä mitä vaan niistä kahdesta viivasta siinä tikulla tai että pääsisin edes siihen asti että vois kyseisen testin tekemistä edes harkita ;) ehkäpä tässä vähän vinkkiä mitä ja mistä mä tänne jatkossa aijon kirjotella. -S-