nytkö se tärppäs?!?

Nyt mulla on ensimmäistä kertaa tosi vahva olo siitä että ois tärppi käynyt!
Kuten edellidessä postauksessa sanoin että tässä kierrossa yritän tosissani nyt.. no niinhän mä tein!
Voitteko kuvitella että sinä päivänä kun mulla alko menkat aloin myös juomaan greippi mehua koska luin jostain että sillä ois vaikutusta ovulaation aikana syntyviin limoihin että ne siittiöt pääsee näpsäkämmin sinne minne niiden kuuluukin päästä!  No varman päälle pelatekseni minä sitten ostelin hirveet määrät greippejä ja aamusin puristelin niistä lasillisen verran mehua! :D
 No ovis tuli ja meni ja siitä 4 päivää multa tuli yhtenä sitten sinä 4jäntenä aamuna vessassa käydessä pyyhkiessä verta!!!  Ensin olin että voi v***u!! Nytkö ne menkat alkaa et ei voi olla todellista! Mut tosiaan sitä tuli vaan sen yhden kerran ja pyyhkiessä.. seuraavana päivänä sitten luin kiinnittymisvuodosta ja nyt on odotukset korkeella!! Mä todella toivon että nyt tärppi kävi! Sen lisäks mulla on muutamana päivänä ollut tosi omituisia vatsakipuja,hirveetä nälän tunnetta koko ajan ja kaikki oudoin on se että mun nännit nöpöttää jatkuvasti (huutonaurua) muuten mulla ei oo tissit mitenkään arat tms.
No ens viikolla sitten selviää että ollaanko tässä raskaana vai ei!  Pliispliispliis!

En tiedä kumpi meistä odottaa enemmän tätä tärppiä minä vai toi mun mies, sille kun on maailman suurin haave saada oma lapsi ehkä sen takia itellä niin suuret paineet ja iso epätoivo aina kun menkat alkaa. Tiedän kuinka iso juttu se tuolle on että tulisin raskaaksi ja hänelle kaikista maailman ihmisista sen isänä olemisen ilon soisinkin on sen ansainnut ehdottomasti. Jotenki sitä aina vaan ajattelee kun täti tulee kylään että mussa on vikaa kun ei se mun munasolu nappaa sitä siittiöö. On niin epäreilua että sitten on niitä jotka tulee raskaaks tosta vaa eikä ees haluu  lapsia ne tekee abortteja sitku toiset taistelee ja toivoo sen asian puolesta että saisivat!  No joo eipä siitä sen enempää!
 Palaillaan asiaan ensviikolla ja katotaa kui kävi, oonko täällä ruikuttamassa vai tuulettamassa plussan johdosta!
-S-

Tärppää jo!!

Sieltähän se täti tai miksi ikinä sitä kukin kutsua haluaakaan kurvasi pihaan! Ja taas alkoo uus kieerros! Miksi se ei jo tärppää?? 6kerta ehkä toden sanoo?  Tän marraskuun aijon yrittää taas oikein yrittämällä!  Joulukuu on sitten niin kiireistä että silloin ei varmaan kerkeä yrittämään juuri lainkaan! :D

Mä oon  tänään miettiny tosi kovasta että millastahan se on sitten kun se 2 viivaa jonain päivänä ilmestyykin siihen tikkuun, rupeenkohan itkemään vai hypinköhän riemusta? Ehkä otan sen ihan rauhallisesti?  Entäs sitten kun se vauva syntyy? Mä jotenki oon kuvitellut että kaikki ois vaan semmosta ihanaa!  Mä hoitaisin vauvaa ja mies kävis töissä. Silloinkun sillä ois aamu vuoroa me oltas vauvankaa jo aamulla hereillä tehty sille aamupalaa ja toivottettais hyvää työpäivää kun se lähtis, odotettas että Miro heräis ja laitettas sille aamupalat ja toivotetaan hyvää koulupäivää kun se lähtee.. sit me oltas kaksin..kolmin onhan meillä toi karvakorva, ehkä lähettäis kolmisteen vaunulenkille kauppaan siitä kotiin sit menis vauva nukkumaan päikkäreitä mä siivoisin ja tekisin ruokaa sit tulis Miro kotiin ja tekisin sen kaa läksyjä sit se söis ja lähtis kavereiden kaa ulos ja mä nalkuttasin et " vastaat siihen puhelimeen kun soitan ja et lähe kauas"  ihan niikun nykyäänkin. Sit heräis vauva ja mies tulis kotiin, syötäis yhdes ruoka ja mä ehkä kävisin karvakorvan kaa kaksin lenkillä heiteltäs käpyjä ja keppejä! Sit antasin miehen ottaa päikkärit jos sitä väsyttäis..

Eehkä jotenkin näin :)  aina saa haaveilla!

 Me ollaan mun miehen kanssa tunnettu noin vuoden verran, ja mä oon niin hulluna siihen, tää on jotenki niin paljon erillaisempi tunne kun aikasempien poikaystävien kanssa, nyt mä haluun ehkä ensimmäistä kertaa antaa kaikkeni, yleensä mä en oo  mustasukkanen mutta tän ihmisen kohalla mulla on tullut pari tosi rajua mustasukkasuuden puuskaa! Onneks oon saanu kerättyä itteni ja yleensä tajunnu olleeni typerä enneku oon kerenny enempää pillastua!
Mutta ihana mies se on, maailman ihanin, mun mies! <3

ja taas mennään!

On tää kyllä ihan hirveetä,  just viime postauksessa kerroin kuinka en enään ajattele koko tätä raskautumis asiaa!  Paskan marjat sanon minä :D  okei tää kuukausi on ehkä ensimmäinen kun en oo ns. Stressaillu koko asiaa ja tikutellut oviksia tai muuten vaa laskeskellut tärppi päiviä! Mutta   nyt tulee se kuuluisa mutta!!   Just tossa hetki sitten mietin että milloinkas se täti on taas tulossa kylään no eikun kalenterista kattelee no eiköhän siihen oo ympyröity että 7 päivä PERJANTAI!!  No täähän sitten taas johti siihen että piti taas tutkailla oikee itteensä että löytysköhän niitä mahdollisia raskaus oireita..  no löytyhän muka taas kaikki maholliset.
Sitten mentiikin jo googleen johon kirjoteltiin ennestään tuttu hakusana "  raskaus oireet"  :D hetken siellä keskustelu palstoilla piinailijoiden tekstejä lueskeltuani ajattelin että ei helkkari TAAS!!  Taas mä oon täällä ja taas mä oon tässä tilanteessa!!  Äh kuinka ärsyttävää.. ihme ku en kipittäny kauppaan testejä hakemaa ja kuvitellut niissäkin jo näkeväni jos jonkinmoista haamua sun muuta!

Se on jännä tää ihmismieli kyllä,  ois se vaan niin kivaa oikeeesti huomata joku aamu et hitsi milloinkas sen tädin pitikään tulla ja koska se olikaan.. sit katot kalenteria ja huomaat et ohho siitähän on jo vaik kui monta päivää jo!  :D   että se tästä " minä en enään ajattele koko asiaa"  empä vissiin.
Toivotaan että toi joulun aika tois nii paljon kaikkea kiirettä ja muuta ajateltavaa että ei oikeesti kerkeis miettiä tätä asiaa jatkuvasti.

-S-

sisäisen rauhan saavuttaminen(ko?)

Niinhän siinä sitten kävi että se kuuluisa "täti" paukahti kylään tossa noin viikko sitten! Kyllä kenkutti varsinkin kun kierto piteni parilla päivällä niin ehti jo toivoa että mitä jos.. mutta eihän se!
Nyt tässä muutaman päivän ajan mulla ei oo pyörinyt tää asia mielessä lainkaan, oon vähän niikun päässyt asennoitumaan niin että tulee kun on tullakseen,  sitten kun on sen aika.
Ja mikä kiire tässä muutenkaan on? Mä elän elämäni parasta aikaa (luulisin) ja ehkä nautin tästä kaikesta nyt täysin rinnoin mitä mulla jo on.

Vuosi sitten, vai oisiko jopa enemmänkin mä sanoin yhelle mun ystävälle et ens vuonna mul on kaks tavotetta, laihtua 10 kiloa ja hankkia mies eikä kuka tahansa mies vaan se on aivan erityinen! Kaikista kivoin,  komein ja muutenkin niin täydellinen mun silmissä! Ja pitkän työn tuloksena sainkin ton kultakimpaleen itelleni! Molemmat tavotteet siis onnistui!,  ja mulla on paljon syitä olla onnellinen.

Onkohan  kovinkaan moni nähnyt sitä oivariinin mainosta? Jossa isä leipoo tyttäriensä kanssa sämpylää kun vaimo tulee kotiin on sämpylät nätisi liinan alla ja pöydällä kortti jossa lukee " äiti", tämä kyseinen äiti ottaa kortin pöydältä kurkistaa liinan alle nappaa sieltä sämpylän ja voitelee sen oivariinilla, sitten kuvioihin tulee mukaan tämä isä joka pyytää vaimoaan kattomaan sohvalle nukahtaneita lapsia! Jotenki tää mainos saa mulle semmosen kaipauksen aikaan, ois se pieni tyttö taikka poika jonka kanssa leivottais isille sämpylää tai milloin mitäkin ja illalla yhessä tuijoteltais ja ihmeteltäis sitä nukkuvaa lasta, se ois ihanaa se!

Tuo isompi koululaisen alku kun on jo niin iso olevinaan ettei sitä kiinnosta kun kaverit, kaverit ja kaverit! Mutta ehkä tää tästä taas :)

-S-

haaveissa vainko oot?

Välillä mulla on todella epätoivonen olo, tiedän että ei pitäis hätäillä ja kaikki aikanaan.
Kesällä multa poistettiin hormooni kierukka jonka jälkeen mun kroppa meni ihan sekasin, 23 päivän kierrolla ei vissiin oikeen lisäännytä?
Oon jostain lukenut että kun vetäsis kuukauden e-pilleri kuurin niin se kierto tavallaan normalisoitus ja raskautumisen mahdollisuus ois suurempi?
Ovulaatioita oon saanu tikutettua mikä on vissiin hyvä juttu! Mutta tälläkin hetkellä on niin varma olo ettei tärppi oo käynyt ja tiedän että "täti" tulee kylään ensiviikolla.

Silloin joskus aikoinaan kun Miro oli syntynyt ja otin kierukan niin päätin etten toista lasta tule tekemään.
Mutta kuten aina olettaa voi niin se mieli voi muuttua, niin kävi mullekkin!
Jännintä on myös se että Miro tuli tavallaan kertalaakista "vahingossa" ja nyt kun sitä toivoo ja odottaa niin ei tunnu mitään tapahtuvan.

Ennen iltasin kun en saanut unta mä kattelin tosi paljon sisutus juttuja,esim pyörin ikean sivuilla tai vastaavassa ja listasin mitä mä kyseisestä kaupasta haluaisin,mietin mihin laittasin minkäkin tavaran.
Nyt mä oon huomannut että eksyn yhä useammin vauva sivuille blogeille yms. Silloin mä aina  haaveilein että mimmosta se ois kun se vauva on,mietin nimiä ja lempinimiä.. sitä miltä se lapsi näyttäis oisko sillä ehkä äidin silmät ja isän suu? Tumma tukka ois ainakin.
Noh aina saa haaveilla :)
-S-

kaksi viivaa!

En oikeestaan nyt tiedä kuinka mä tän kirjottamisen haluisin alottaa näin pitkän tauon jälkeen, ajattelin kuitenkin että koska vanhasta on turha jatkaa kun sitä ei enään ole niin alotetaan koko homma ihan alusta. Ajattelin että ois hyvä varmaan mennä ajassa vähän tai oikeestaan aika paljonkin taaksepäin... vuoteen 2006! Vuoteen ja etenkin sen vuoden kesään jolloin mun elämä muuttui kokonaan. Sen kesän piti olla mun "elämän" kesä, ja loppujen lopuksi nyt kun tarkkaan mietin niin kai se sitä olikin.. kesä joka muutti mun koko elämän, mulla oli poikaystävä jota ei loppukesästä enään ollut..siitä kesästä mulle on jäänyt mieleen vaan muutamia muistoja,  yksi niistä muistoista on se kun istuttiin mulle yhä edelleen rakkaan ystävän Tian kanssa killan koulun nurtsilla ja mietin siinä että voiko kuukautiset jäädä pois jos on joku tulehdus (kyllä minä olin nuori vain 17 ja Tia viellä nuorempi) sitä en muista että mihin ratkasuun sitten lopulta päädyttiin :).
Seuraava muisto on siltä päivältä kun kaikesta tuli niin sanotusti totta.. Päivä jolloin soitin mun toiselle silloisista parhaista ystävistä Jennille ja sanoin et nyt pitäs tarkistaa yks juttu, hetkeä myöhemmin me oltiin Jennin kanssa Jennin äidin kaverin vessassa.. minä siinä pissaamassa tikkuun ja Jenni tsemppaamassa mua siinä vieressä! Hetken kuluttua me tuijotettiin pientä "tikkua" johon ilmesty samantien kaksi punaista viivaa ja me molemmat kyllä tiedettiin mitä se tarkoitti, raskaana sitä oltiin! Muistan kuinka mua pelotti ihan hirveesti. En tiedä pelottiko mua itsestään se että olin raskaana vai se että piti kertoa kaikille! Jos nyt palataan tähän päivään jolloin oon 26 vuotta ja mietin tota päivää niin ei se kaikki niin kauheeta ollutkaan ja voin todeta että mä oon pärjännyt tosi hyvin! Mä sain pojan joka alotti nyt syksyllä koulun. Kaikki se pelko oli turhaa.. nyt varsinki viime kuukausien aikana oon paljon miettinyt et miten se silloin kävikään niin helposti nyt antaisin tänäpäivänä mitä vaan niistä kahdesta viivasta siinä tikulla tai että pääsisin edes siihen asti että vois kyseisen testin tekemistä edes harkita ;) ehkäpä tässä vähän vinkkiä mitä ja mistä mä tänne jatkossa aijon kirjotella. -S-